Timo Nuoranne jätti Glorian taiteel­lisen johtajan tehtävät hyvillä mielin seuraa­jalleen Seppo Murrolle. Kamari­kuoro Glorian ja Timo Nuoranteen viimei­seksi yhtei­seksi työksi jäi syyskuinen Göteborgin pohjois­mai­sessa kirkko­musiik­ki­sym­po­siu­missa pidetty kuoro­kon­sertti, ja Harri Kerkon sävel­lystyön kantae­sitys tapah­tuman päätös­mes­sussa.

 

Kun kamari­kuoro Gloria perus­tettiin vuonna 2010, oli Timo Nuoranne vahvana vaikut­tajana uuden ammat­ti­mai­sesti toimivan kamari­kuoron perus­ta­mi­sessa. Kuoron nimen ”keksi­mi­ses­täkin” kiitos lankeaa Nuoran­teelle.

– Glorian perus­tajina oli ryhmä kantto­reita, jotka opiske­livat yhdessä Sibelius-Akatemian täyden­nys­kou­lu­tuksen ensim­mäi­sellä kuoron­johdon B‑kurssilla. Kahden vuoden opiskelu työn ohessa hitsautti ryhmän yhteen. Heistä oli mukava laulaa yhdessä ja kaikista kokoonpano soi hyvin, muistelee Nuoranne.

Kuoro perus­tettiin innos­tu­neessa ilmapii­rissä. Mukaan kutsuttiin lisää laulajia, ja Nuoranne aloitti taiteel­lisena johtajana. Kaikilla oli tunne, että nyt ollaan luomassa jotain ainut­ker­taista. Hyviä kuoroja Suomessa on paljon, mutta ammat­ti­mai­sesti toimivia tai musiikin ammat­ti­lai­sista koostuvia, säännöl­li­sesti harjoit­te­levia ja esiin­tyviä kokoon­panoja ei niinkään.

Kuoroa perus­tet­taessa Glorian hieno visio oli keskittyä kirkko­musiikkiin. Aika pian kuoro linjasi senkin, että ohjel­mis­tossa on mahdol­li­simman paljon uutta musiikkia, kertoo Nuoranne.

– Jonkin verran Gloria on myös voinut tilata musiikkia esitet­tä­väkseen, mutta ennen kaikkea kuoro on kunnos­tau­tunut etsimällä mielen­kiin­toista hengel­listä musiikkia ohjel­mis­toonsa. Kirkko­musiikin helmiä meiltä ja muualta. Tämä on ollut huomio­nar­voinen linjanveto.

– Pidän lisäksi tärkeänä sitä ammatil­lista antia, mitä gloria­laisuus antaa kirkko­muusikon ammatin harjoit­ta­miseen. Gloria­lai­sethan ovat itse kuoron­joh­tajia, ja kun johtaa kuoroa, on tärkeää saada virik­keitä ja eväitä omaan työhönsä. Niitä voi saada, kun itse laulaa hyvässä joukossa ammat­ti­laisen johdolla.

Gloria jää hyvillä mielin

– Uskon, että Seppo Murto on hyvä ja sopiva johtaja Glorialle. Kokenut konkari Suomen kirkko­musiikin alalla ja hyvä kuoron­johtaja.

Huolet­toman mielen rinnalla on ripaus haikeutta, sen Nuoranne myöntää. Mutta ura jatkuu nyt Saksassa. Hänellä on täyspäi­väinen profes­suuri Saksan Düssel­dorfin Robert Schumann ‑musiik­ki­kor­kea­kou­lussa.

– Kuoro tarvitsee johtajan, joka on samassa maassa. Jo senkin vuoksi, että meillä kuoron­joh­ta­jilla on ammat­ti­tautina katsella vastaan tulevia ihmisiä sillä silmällä, että ”osaisi­kohan tuo laulaa”. Kun liikkuu eri maassa, uusien laulajien rekry­tointi ei enää onnistu.

– Saksa on mukava maa ja Düsseldorf hieno kaupunki. Työtä on paljon. Se on monipuo­lista ja mielen­kiin­toista. Virkani on kirkko­musiik­kio­saston alaisuu­dessa. Opiske­lijani ovat sekä kirkko­musiikin opiske­li­joita että pääai­neenaan kuoron­johtoa opiske­levia.

Kirkko­musiikin opiske­li­joiden kanssa työskentely on Nuoran­teelle pitkältä ajalta tuttua, ehtihän hän toimia 18 vuotta Sibelius-Akatemian kirkko­musiik­kio­saston kuoron­johdon lehtorina.

– Uusi ja mieluisa elementti työssäni ovat ne opiske­lijat, jotka haluavat ammatikseen kuoron­joh­ta­jiksi. Saan tehdä myös taiteel­lista työtä ja johtaa orato­rio­pro­duktion kerran vuodessa sekä lisäksi on kuoro­kon­sertteja. Yhteyttä Suomeenkin pidän säännöl­li­sesti.

Suomen kirkko- ja kuoro­musiikin maailma näyttää etääl­täkin katsottuna hyvältä. Suomessa on tasok­kaita lapsi- ja nuori­so­kuoroja sekä pitkät perinteet harras­ta­ja­kuo­ro­toi­min­nassa. Kiitos ammat­ti­tai­toisten kuoron­joh­tajien, sanoo Nuoranne.

– Suurin harmi on se, että ihan oikeaa päätoi­mi­sesti toimivaa ammat­ti­ka­ma­ri­kuoroa ei ole vieläkään saatu Suomeen. Radion kamari­kuoron jälkeen toiveet ovat olleet ajoittain korkealla, mutta totta siitä ei ole tullut.

Nyt kaikki ammat­ti­mai­sesti toimivat kamari­kuorot – Glorian tavoin – joutuvat tekemään toimin­tae­del­ly­tys­tensä turvaa­mi­seksi kovaa työtä, sillä rahoitus pitää vuosittain kerätä eri lähteistä.

– Saksassa on onneksi vielä radio­ta­lojen kuoroja, jotka ovat päätoi­misia, toteaa Nuoranne.

Muistellaan Göteborgia

Göteborgin pohjois­mainen kirkko­musiik­ki­sym­posium jäi Nuoranteen toistai­seksi viimeinen työsken­te­lyksi Glorian kanssa. Gloria oli Suomen edustus­kuoro tapah­tu­massa, jonne jokainen Pohjoismaa lähetti oman kuoronsa.

Kirkko­musiik­ki­sym­posium oli huikea kokonaisuus. Kolmen päivän ajan kaupunki täyttyi kirkko­musii­kista ja tarjolla oli 95 erilaista toimin­ta­pis­tettä. Tapahtuma oli myös hyvin suosittu, konser­teissa oli paljon kuuli­joita ja kirkot täyttyivät yleisöistä. Seuraavan kerran tapahtuma järjes­tetään Suomessa vuonna 2020.

– Me esitimme Götebor­gissa pelkästään suoma­laista kuoro­musiikkia. Vanhimmat teokset olivat 1960-luvulta ja lisäksi mukana oli uutta musiikkia. Tapah­tuman päätös­mes­sussa Glorialla oli kunnia­tehtävä kantae­sittää täydelle kirkko­sa­lille Harri Kerkon Han hjälpte dem ur deras trångmål ‑teos.

– Ohjel­misto oli onnis­tunut, ja kuoro sai hyvin paljon myönteistä palau­tetta. Ihmiset tulivat kaduilla ja ravin­to­loissa nappaamaan hihasta ja kiitte­lemään.

Pohjois­mai­sessa kirkko­musiik­ki­per­heessä suoma­lainen musiikki herätti kiinnos­tusta, kertoo Nuoranne.

– Olihan se hauskaa, että Sulasolin kustan­nus­johtaja Reijo Kekkonen oli katsonut etukäteen Glorian ohjel­miston ja hänellä oli nuotit mukana – ja niinpä esimer­kiksi eräs ruotsa­lainen kirkko­muusikko sai tilattua Glorian koko konsertin ohjel­miston käyttöönsä. ‑hj.