Joko Lohjan Pyhän Laurin kirkossa tai Espoon Tapiolan kirkossa on mahdollisuus kuulla säveltäjän ja kirkkomuusikon Harri Kerkon kantaesitys Johannes-passio. Hän on myös kamarikuoro Glorian laulaja.
Johannes-passion kantaesitys on 12.4. kello 18.00 Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Toinen esitys on muutaman päivän päästä, 15.4. kello 15.00 Espoon Tapiolan kirkossa. Olet lämpimästi tervetullut konserttiimme, ja kuulemaan uutta musiikkia, jolla on vanhat juuret.
– Passioita on sävelletty jossain määrin meidän päiviimme asti. Niitä esitetään erityisesti paastoaikana, mutta niiden tehtävä ei juuri koskaan ole liturginen eivätkä ne välttämättä kiinnity hiljaisen viikon jumalanpalveluselämään. Tämä seikka vaikutti oleellisesti päätökseeni alkaa säveltää – halusin kirjoittaa passion jumalanpalveluskontekstiin, kertoo Harri Kerko.
Harri Kerkko sanoo, että kirkko tarvitsee uutta, hiljaisen viikon teologiaa tehostavaa musiikkia. Tämä on tärkeää siksikin, että itse pääsiäinen tarvitsee kontrastia.
– Kirkkomuusikkona, säveltäjänä ja ammatillisen velvollisuudentunnon kehottamana olin hyvin motivoitunut. Olin jo pitkään suunnitellut passion säveltämistä, ja nyt päätin tarttua tähän väkevään teemaan.
Evankelista Johannes kiehtoi
Kerko paneutui kaikkiin neljään evankeliumiin, ja suurimman vaikutuksen häneen teki Johanneksen evankeliumi.
– Johannes esittelee Jeesuksen jumalallisempana kuin muut evankelistat. Muissa kolmessa evankeliumissa Jeesus näyttäytyy enemmän ihmisen kaltaisena, lihallisena hahmona.
Alusta lähtien oli selvää, että Kerko säveltää passion sellaisessa esitys- ja rakennemuodossa, että se palvelee seurakuntaa jumalanpalveluselämän kautta.
– En halunnut säveltää massiivista oratoriopassiota, vaan hiljaisen viikon musiikkihartauksiin soveltuvan, kevyemmällä kokoonpanolla toteutettavan liturgisen teoksen.
Luterilaisissa tunnelmissa
Yksinkertaistaen teos on rakenteellisesti kuoro-osien, soolojen ja koraalien käytön suhteen tavanomainen luterilainen passio, mutta toisaalta jotkin osat esiintyvät sangen epätavallisessa kontekstissa.
Kokoonpanoon valitsin kaksi solistia. Evankelistan rooliin otin tenorilaulajan, ja Jeesuksen osaan bassobaritonin, kertoo Harri Kerko. Kuoro ilmentää kansanjoukkoja ja Pilatusta sekä tuottaa musiikillista efektointia. Instrumenttikokoonpanoksi valittiin oboe, jousisto ja urut.
– Teokseni on filosofialtaan sangen luterilainen. Kirkkokuntamme reformaation suurin oivallus oli antaa sanankuulijalle mahdollisuus osallistua paitsi jumalanpalvelukseen, koraalien kautta myös liturgisiin sävelteoksiin. Minua viehättää suuresti ajatus, että luterilaisissa passioissa, myös omassani, koraalit antavat teokseen seurakuntalaisen näkökulman.
– Passioni evankelista ei kuljeta tarinaa resitoiden eikä esimerkiksi bordunaäänen päällä kantilloiden, niin kuin ortodoksisessa liturgiassa; se olisi jotenkin tylsää, sanoo säveltäjä.
Sen sijaan tenorievankelista kertoo tapahtumat ikään kuin läpisävelletyn laulun tuokioina, jotka oboen pienet välisoolot teoksen alussa keskeyttävät. Tämän jälkeen teksti jatkuu seuraavan laulun tuokiona. Myöhäisemmässä vaiheessa teosta alkavat jäsentää myös kuoron soolot ja seurakuntavirret.
Selvästi väkevin kohtaus on pitkä ja yhtenäinen kuoron esittämä laulu, jossa epäröivä Pilatus joutuu – enemmän tai vähemmän vastoin tahtoaan, juutalaisten joukkojen painostamana – vangitsemaan Jeesuksen.
Teos ei huipennu pelkästään loppukoraaliin, vaan sen lisäksi Harri Kerko kirjoitti kuoroepilogin, joka vie tunnelman pääsiäisen jälkeiseen aikaan ja antaa iloa ja toivoa Jeesuksen paluusta.
– Lisäksi passiossa on toinen itsenäinen kuoro-osuus, jonka tekstin lainasin suoraan Johann Sebastian Bachin Johannespassiosta.
”Kyllä hyvät tekijät tarvitaan”
Ensiajatus Kerkolla oli säveltää teos niin, että ”keskimääräinen” kirkkokuoro voisi toteuttaa sen.
– Eihän tämä ajatus enää täysin realistinen ole. Jo teoksen laajuus ja varsinkin evankelistan pitkä ja rankka osuus edellyttävät ammattilaulajia.
Passio on musiikillis-liturgisena draamana kristillisen musiikkitaiteen vaikuttavimpia traditioita. Sen alkuperäinen liturginen konteksti on ainakin luterilaisessa kirkossa hyvin ohut.
– Tulevaisuudelta toivon koko passiokirjallisuuden laajempaa huomioon ottamista, ja ennen kaikkea niiden palauttamista alkuperäiseen, liturgiseen kontekstiin, sanoo Harri Kerko.
